Rasvahapot

Vasta parisenkymmentä vuotta sitten havaittiin, että eräät rasvojen sisältämät rasvahapot erosivat merkittävästi muista rasvahapoista. Näitä rasvahappoja on kaikkien eläinkuntaan kuuluvien saatava ravinnosta – aivan kuten vitamiineja, kivennäisaineita ja hivenaineita. Ihmiset eivätkä eläimet pysty muodostamaan näitä rasvahappoja muista ravintoaineista. Nämä rasvahapot ovat omega-6 ja omega-3-rasvahappoja.

Kasvit muodostavat auringon valon avulla vedestä ja hiilidioksidista sokereita ja muita kasvulle välttämättömiä aineita. Mutkikkaiden reaktioiden jälkeen näistä syntyy kynttilöistä tuttua 18-hiiliatomista steariinihappoa, josta kasvi muodostaa erilaisten entsyymien avulla linolihappoa (omega-6) ja tästä alfalinoleenihappoa (omega-3). Näistä kahdesta elämälle välttämättömästä rasvahaposta eläimet pystyvät muodostamaan pitkäketjuisempia rasvahappoja, kuten omega-6-ryhmän arakidonihappoa (AA) ja omega-3-ryhmään kuuluvia eikosapentalinihappoa (EPA) ja dokosaheksalinihappoa (DHA).

Öljykasvien öljyt

Öljylaji(n-3) Alfa-
linoleenihappo
[%]
(n-6)
Linolihappo
[%]
Tyydyttyneet rasvahapot
[%]
Kertatyydyttyneet rasvahapot
[%]
Monityydyttyneet rasvahapot
[%]
Suhde
omega-6/omega-3
[n-6/n-3]
E-vitamiini
α-tokoferoli
[mg/100 g]
Pellava55131017680,2418
Ruistankio 39151031580,3847
Hamppu23561013722,36
Rypsi1122657322,225
Rapsi819761272,426
Soija7,553162161717
Oliivi0,7111470111512
Maissi0,7581324595826
Auringonkukka0,56212216312562
Seesami0,3411440421384
Palmuöljy0,29493794522
Palmuydinöljy0,02821124
Saflori0,0756147534
Maapähkinä0,03217463213
Kookos0,0287620
Manteli0,0178701739
Hassel-pähkinä0,0107781047

Rasvahappojen fosforiyhdisteet eli fosfolipidit muodostavat solujen pintakalvot. Jos näissä eri kudosten solukalvoissa ei ole oikeita. rasvahappoja, niin elimistö pyrkii rakentamaan nämä solukalvot oikeiden aineiden puutteessa lähinnä saatavilla olevista aineksista. Solut uudistuvat eri tahtiin suolinukan kolmesta vuorokaudesta lihassolujen pariin kuukauteen. Osa hermo- tai aivosoluista ei välttämättä uusiudu koskaan. Siksi jo solujen syntyhetkellä pitäisi elimistössä olla tarjolla kaikkia solun muodostumisen kannalta välttämättömiä rakennusaineita.

Jos solukalvoissa on rakennevirheitä tai puutteita, niin solut eivät toimi hyvin. Tämä ilmenee mm. lukuisina iho- ja kudosongelmina, verenkiertoelinten sairauksina sekä immuunivasteen virhetoimintoina, hormonien eritysongelmina sekä hermosto- ja muistisairauksina. Ihmisen nauttimasta rasvasta suurin osa on triglyseridejä, joissa yhteen lyseriinimolekyyliin on yhdistynyt kolme rasvahappoa. Erilaisia ravinnosta saatavia ja elimistön itsensä muodostamia rasvahappoja on useita kymmeniä. Nämä luokitellaan tyydyttyneiksi, kertatyydyttyneiksi ja monityydyttyneiksi rasvahapoiksi. Nykyisin suositellaan välttämään kovia rasvoja sekä suosimaan monityydyttyneitä rasvoja, kuten erilaisia juoksevia kasvisöljyjä. Tämän suosituksen suhteen pitää kuitenkin olla varovainen. Pitää olla selvillä siitä, mitä rasvahappoja kasvisöljyt ja niistä tehdyt tuotteet sisältävät.

Länsimaisesta ravinnosta saadaan omega 6-rasvahappoja noin 5-50 kertaa enemmän kuin omega-3-rasvahappoja. Elimistössä näiden molempien välttämättömien rasvahappojen muokkaamiseen osallistuvat kuitenkin samat entsyymit. Jos omega-6-rasvahappoa on liikaa, niin omega-3 rasvahapporyhmän puute vielä korostuu. Omega-6 ja omega-3 rasvahappoja pitäisikin saada ravinnosta suurin piirtein yhtä paljon, muuten tulee ongelmia.

Yleensä eläinrasvat eivätkä maitotaloustuotteet sisällä juurikaan omega-6 rasvahappoja, joten ne eivät ole tässä suhteessa ongelmallisia. Useimmissa kasviöljyissä ei ole juuri lainkaan omega-3 ryhmän rasvahappoja, vaan runsaasti omega-6 rasvahappoja joten tällaisten öljyjen liikakäyttöä pitäisi välttää. Parhaiten omega-3 ryhmän rasvahappoja saadaan rasvaisista kaloista ja Camelina-öljystä. Seuraavaksi parhaita tässä suhteessa ovat rypsi- ja soijaöljy. Öljyjen ja muidenkin rasvojen pitäisi myös olla mahdollisimman tuoreita ja vähän käsiteltyjä.

Camelina-öljy

Camelina-neitsytöljyä saadaan kylmäpuristamalla Camelina-kasvin (Camelina Sativa L. Cranz, ruistankio) siemenistä. Siementen öljypitoisuus on korkea (40-47 % kuiva-aineesta) ja öljyn rasvahappokoostumus on arvokas.

Camelina-öljy soveltuu erittäin hyvin kaikkeen ruoanvalmistukseen ja myös paistamiseen. Öljyn maku säilyy paistamisen aikana hyvänä, eikä rasvahappokoostumus muutu.

Camelina-öljylle on tehty aistinvarainen arviotesti, jossa verrattiin öljyn makua kylmäpuristettuun rypsi- ja oliiviöljyyn. Camelina-öljy sai testissä parhaimmat arvosanat. Camelina-öljyn pitkäaikainen säilyvyyskoe on osoittanut öljyn säilyvän riittävän hyvin. Camelina-öljyn hapettuminen on hitaampaa kuin korkea monityydyttymättömien rasvahappojen pitoisuus antaa olettaa, sillä Camelina-öljy sisältää runsaasti luonnollisia hapetuksenestoaineita eli antioksidantteja kuten tokoferoleita. Camelina-öljy sisältää tokoferoleja noin 47 mg/100 g, joista suurin osa on gammatokoferolia, 40 mg/100 g. Camelina-öljyn E vitamiinipitoisuus on 7,6 mg/100 g.

Camelina-neitsytöljyn rasvahapoista 58 % on monityydyttämättömiä. Öljy sisältää ihmiselle välttämätöntä alfalinoleenihappoa (omega-3-rasvahappo) 39 % ja linolihappoa 15 % (omega-6 -rasvahappo). Camelina-öljyn käyttö alentaa veren LDL-kolestrolia.

RasvahappoKoodi% rasvahapoista
Myristiinihappo14:000,04
Palmitiinihappo16:005,9
Palmitoleiinihappo16:n-70,07
Steariinihappo18:02,2
Öljyhappo18:1n-910,24
Vakseenihappo18:1n-70,55
Linolihappo18:2n-614,75
Alfalinoleenihappo19:3n-338,72
Arakidiinihappo20:01,35
Eikoseenihappo20:1n-915,51
Eikoseenihappo, n-7 isomeeri20:1n-70,49
Eikosadieenihappo20:2n-62,36
Eikosatrieenihappo, n-3 isomeeri20:32,1
Beheenihappo22:00,31
Erukahappo22:1n-93,61
C22 n-6 isomeeri0,18
C22 n-3 isomeeri0,69
Lignoseenihappo24:00,22
Nervonihappo24:1n-90,64
Muut rasvahapot yhteensä(15:0 ja 17:0)0,07

Scroll to Top